Suruvaippa, joka on mun mielestä hyvin arka ja olen yrittänyt koko kesän saada sitä kuvatuksi, poseerasi harvinaisen kesynä vihdoinkin kamerani edessä. Ehkä syksy on hiukan kesyttänyt sitä eikä lämpötila tietenkään ollut kesäpäivään verrattava. Seunustalla oli vaan lämmintä ja tuuletonta.
Nokkosperhonenkin tuli vielä aterioitsemaan Samettiruusujen hehkuviin kukintoihin. Jotenkin näyttäisi siipien väri jo haalistuneen syksyn myötä tällä yksilöllä.
Ampiaiset ovat olleet tosi ärhäkköinä ja ne muuten kaivautuvat puissa olevien omenien sisälle tai siis syövät kai omenaa tai sen mehua.
Kurjet olivat kokoontuneet auroiksi ja kiitivät pitkin taivaan kantta pohjoisvirtauksien mukana. Tulipa siinä väkisinkin mieleen laulu " Punertaa marjat pihlajan, kuin niissä verta ois ja kurkiaurat päällä pään kiitävät Etelään..." jos ei nuo laulun sanat ihan oikein menneet niin ainakin sinne päin. Nuotti oli varmasti melkein oikein :-)
Voi miten hieno on tuo suruvaippa. En ole koskaan nähnyt sitä luonnossa. Upeasti olet saanut kuvatuksi perhoset. Kai ne ovat jo hieman kohmeessa, kun yöt ovat jo niin viileitä. Kurkiauroista minulle tulee kaukokaipuu...
VastaaPoistaMukavia syyspäiviä sinulle!
Vau..kun olet saannut kameraasi ihastuttavia perhosia. Itse olen kytännyt koko kesän mutta taitavat luulla minua variksenpelättimeksi kun aina lentävät karkuun.
VastaaPoistaViime kesänä sain vaikka kuinka perhos kuvia ..mutta nyt ei millään.
Niin se syksy saapuu ja kurjet lentelee etelään kuten laulussa lauletaan.../mukaan ei mua ottaneet ne maihin lämpimiin, saa siivettömät tyytyä maan kylmiin kahleisiin...Näin jatkoin runoilua.Kivaa uutta päivää.
Kauniita perhosia. Meilläkin on enimmäkseen noita nokksperhosia, mutta joskus aikaisemmin näkee tuota suruvaippaa. Minäkään en muista nähneeni neitoperhosta. Nokkosperhoset rakastaa nauhuksia niissä saattaa olla joskus kymmeniä yhtäaikaa.
VastaaPoista