Talvi henkii niskaan, ei mahda mitään. Pohjoistuuli on koleaa, vaikka Aurinko paistoikin koko päivän. Korkeapainetta ja kuura-aamuja tiedossa tälle viikolle, kertoi säätyttökin. Hyvä juttu, mulle se passaakin oikein hyvin. Viimeviikolla sain purettua loput viinimarjapensaiden lahonneet tukikehikot. Nyt pitää rakennella uudet tilalle.
Pensaat olen leikannut ronskilla kädellä mahdollisimman pieneksi, että ensisyksynä saan huilata siltä osin, jos hengissä pysyn siihen asti.
Edesmennyt hevosmieheni on jättänyt sopivan kasan valmiiksi terotettuja aidanseipäitä metsäpellon latoon, joten peltolenkiltä palatessani kaappasin aina muutaman tolpan kainaloon ja kannoin kotiin.
Rimoja keräilin rantteelta lautakasasta, joten kyllä tämä tästä lutviutuu ja entisiäkin rimoja voi käyttää. Ne eivät niikään lahoa, kuten tolpat maarajasta.
Ensimmäinen kehikko valmistuikin jo tänään. Ei ehkä ihan "vaaterissa", mutta välttävästi kuitenkin.
Myrsky sotki kenturat kamalaan siivoon, mutta jos kuivia kelejä piisaa, ruoho pitää vielä leikata yhden kerran tälle syksylle ja siinä ne roskatkin suurelta osin menevät kerääjään.