Tämäkö on nyt se ns. Intiaanikesä, kun lämpötila hipoo seinustalla lähes +15 ja +18 lukemia, vaikka on jo syyskuun viimeinen viikko menossa. Ainakin lehdessä luki niin...
No.. edes lämmintä syyskuussa, kun sadetta on saatu ihan riittämiin ja koleaa muutenkin enimmäkseen ollut. Intousin ottamaan muutaman kuvankin ruohonleikkuun lomassa.
Jokasortin marjoja on ollut metsät ja puut ja pensaat pullollaan. Mustikoita, vattuja, viinimarjoja ja hillojakin on poimittu ja pakastettu, että pakastimen kansi ei kohta mene kiini. Puolukat ovat vielä metsässä ja omput puissa. Pihalajanmarjoista en enää innostu laittamaan mitään syötävää. Jääkööt koristeiksi suosiolla.
Nämä koriat omenat ovat tavallisena kesänä kypsiä jo elokuussa, mutta nyt vasta ensimmäiset alkavat olla makeita haukata. Eipä meinaa oksat kestää tätä runsauden painoa.
Tämä " vanha herrakin" on katkeamisen rajoilla yläoksien painolastin kanssa. Kummasti se alkoi tekemään omenoita vanhoilla päivillään, kun sai "morsiokseen" tuon korioita omenoita kasvavan pikkupuun.
Kevensin jo lastia oksiltaan, että ei paukahda poikki. Todella väkeviä omenoita ja nyt eivät ehdi kypsyä muutenkaan. Saa nähdä saanko pidettyä sitä hengissä 100 -vuotiaaksi asti. Se on ollut tässä tontilla jo paljon paljon ennen minua ja minäkin olen ollut tässä jo rapiat 40 vuotta.
Ruska on leimahtanut väreihinsä ihan muutaman aurinkoisen päivän aikana.
Koivut jo varistavat lehtiään.
Tähkäpäiden yllä täysikuu... otettu syyskuun alkupuolella.
Uusi kuu on jo syntynyt ja syyspäiväntasaus ohitettu.
Hyvää syksyä toivottelen ja palailen linjoille, kunhan saa kaikki syyshommat urakoitua.
