Torstaina 9 pv tammikuuta lähdin vartavasten kameran kanssa lenkkeilemään. Useimmiten se unohtuu vaatenaulakon päälle, jos lasken sen pois käsistäni pukiessani ulkoilukampetta päälleni.
Kävelin tuttua reittiäni - pitkin peltoja.
Jokivarressa ne ovat aivan lumettomia, niin epätavallista kuin olla voi, ja lämpöasteita +1.
Tykkään lenkkeillä enemmän muualla kuin maantietä pitkin. Tänä syksynä se on ollut mahdollista vaikka joka päivä. Ainoa este on ollut pimeys, joka ehtii joskus ennemmin kuin minä, näihin maisemiin.
Pieni joki virtasi vuolaimena, kuin kevättulvien jälkeen. Vesiräntää sateli hiljalleen ja teki linssiin omia heijastuksiaan. En muista tällaista tammikuun alkua olleen elämäni aikana. Tilastojen mukaan tämä ei kuitenkaan ole ainoa tapaus.
Luntakin on ollut - useampaan otteeseen, mutta viimeksi joulun pyhinä se suli pois. Kinoksien jämiä on räystaiden kohdalla katolta pudonneista lumista edelleen, mutta muualta lähes sulanut kokonaan. Pihalla vaan kiiltävää vesijäätä niissä paikoissa, jossa kuljetaan ja lumi on polkeutunutta. Liika lumikaan ei ole kivaa, kun joutuu sitä puskemaan hikihatussa pihatieltä pois. Nyt on päässyt aika helpolla verratuna viimetalvisiin pyräköihin. Pahoin pelkään, että sekin urakointi on vasta edessäpäin.
En ole vielä kerännyt jouluvaloja ulkoa enkä sisältäkään pois. Annan niiden valaista vielä niin kovin pimeitä iltoja ja aamuja. Kuvassa on pänikkäpuskani, siis kuusen oksia vain ja niissä jouluvaloja.
Iltauutisissa kerrottiin, että talvi alkaa perjantaina. Siis lunta ja pakkasta tulossa. Aamullahan tuon näkee, jos saa vielä herätä uuteen päivään.